Got bitten by a bear

Auts.

Auts.

Käväisin tänään mielenkiinnosta Paddingtonilla kun en ole siellä aikaisemmin käynyt. Hieno linja. Vaikea hyppy. Ja vielä vaikeampi svingin pito hypyn jälkeen. Hypyn jälkeen kiipeily jo vähän helpottuu mutta kyllä senkin voi vielä sössiä jos ei pidä pakettia kasassa ja corea tiukalla.

Tuntuu siltä, että jos haluaa kiivetä vaikeampia reittejä ja nostaa omaa tasoa, niin niitä reittejä pitää vaan rohkeasti lähteä kokeilemaan. Riippumatta siitä kuinka kaukaiselta tietyn reitin greidi nyt sattuisikaan tuntumaan. Jospa tämä olisi yksi niistä tulevaisuuden tasonnostoprojekteista?

Hyppy. Vaikea on. Varsinkin svingin pitäminen.

Hyppy. Vaikea on. Varsinkin svingin pitäminen.

Yläosaa tapailemassa.

Yläosaa tapailemassa.

Alkusyksyn nautiskelua

Kesä on mennyt vilinällä ohi. Kiipeilyllisesti ei oikein ole mitään kerrottavaa ollut. Helteitä olen ollut paossa kiipeilemällä lähinnä sisällä. Mielummin olen säästellyt nahkojani ja maksimoinut moovien määrän. Ulkona olisin repinyt sormien ihon tunnissa pilalle.

Alkusyksyn ensimmäistä viileää päivää vietin Anssin kanssa 28.7:lla. Tuli kiivettyä paljon. Ja mankkailtuakin paljon. Ehkei se ollutkaan niin viileä päivä sittenkään. Mutta viileämpi kun mihin ollaan totuttu viimeaikoina. Ensimmäinen pysähdys oli Orudis -kivellä. Kiven nimireitti on jostain syystä jäänyt itseltäni kiipeämättä. Nyt oli mukava keli nautiskella se toppiin asti. Mankkaillen joka välissä, tottakai. Sen jälkeen retroflash 1701 -reittiin, jossa on mukavat lukoteltavat alkumuuvit ja jännähkö toppaus. Näistä kahdesta betavideo.

Kiipeily jatkui vielä nautiskellen Harmonia assiksesta ja Kuhanjulmasta. Kumpaakaan en tosin päässyt ihan toppiin asti muttei sillä niin väliä. Mukavaa oli.

Erityismaininta Anssille hyvästä spotista ja vikkelästä (paljas)jalkapelistä 1701:llä.

Huhu

Edellinen postaukseni Huhusta oli melkein kaksi vuotta sitten. Se löytyypi täältä. Huhua tuli joskus hakattua paljonkin jonka seurauksena oikean jalan kantapää turposi tennispallon kokoiseksi jatkuvasta huukkaamisesta. Sitä seuraava talvikausi tulikin sitten kiivettyä sen johdosta liian isoilla kengillä. Toisin sanoen on mukavaa saada tämäkin tarina päärökseen.

Tämä oli siitä harvinainen sessio, että me molemmat, minä sekä Elias, saimme reitin kiivettyä eri betoilla ja vielä päivän viimeisillä yrityksillä. Varsinainen lähetysjuna siis. Joskus ilmeisesti pieni hakkuuttaminen kannattaa. En kumminkaan meinaa tavaksi ottaa.

Yritin myös hieman harjoitella lähettämiseen vaadittavaa taktiikkaa. Pidin itselleni ehkä epätyypillsen pitkiä taukoja ja hioin betan kuntoon ennen varsinaisia yrityksiä. Tuomolle tiedoksi, että harjoittelin tällä kertaa jopa toppauksen reitin puolesta välistä asti. Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, niin monesti en malta. Yleensä kokeilen pari kertaa eri muuveja ja alan sitten jauhamaan reittiä alusta asti. Hyvää reeniähän se tavallaan on mutta toppauksia tulee kyllä sillä taktiikalla vähän harvemmin.

Keskityin myös siihen että kokoajan olin ns lähetysmielialalla. Jokaisen yrityksen pyrin tekemään täysillä. Ja mielessä kävin kokoajan läpi sekvenssiä ekasta muuvista aina toppaamiseen asti. Uskon sillä olleen merkitystä.

Huhusta vielä sen verran, että greidiinsä nähden se tuntuu melkoisen kovalta. Omien tuntemuksieni mukaan 7B olisi lähempänä totuutta. Pidempien ei ehkä tarvitsisi kurotella niin paljon. Tai vahvempien. Hieno probleema joka tapauksessa. Kolme tähteä.

Pidemmittä puheitta videoon. Yksi reitti, kaksi betaa ja kaksi lähetystä. Kiitos Eliakselle tsempistä.

 

Arvostelu: Tenaya Oasi

Tenaya Oasi

Tenaya Oasi

Tenaya on Suomessa vielä melko tuntematon espanjalainen merkki. Itse törmäsin siihen vasta luettuani Climbing -lehteä joss näin mainoksen juurikin tästä mallista. Siinä hehkutettiin kovasti kuinka ihmepoika Alexander Megos kiipesi niillä maailman ensimmäisen 9a onsightin. Hyvä meriitti. Ja hyvää mainosta Tenayalle.

Tenaya Oasi. Näyttää agressiiviselta.

Tenaya Oasi. Näyttää agressiiviselta.

Mainonnan uhrina minua alkoi Oasi kiinnostaa huolimatta siitä, että olin vannonut pysyä Scarpoissa joista arvostelu täällä. Ehkä enemmän kuin Alexin onsight, huomioni kenkä sai kun sitä kovasti oli hehkutettu internetissä mukavaksi jalassa. Ja vieläpä suorituskyvyn kärsimättä. Kaikenlaista sitä luvataan.

Tuumasta toimeen ja kengät tilaukseen. Suomestahan näitä ei saanut. Briteistä sai. Tarkemmin sanottuna Bananafingersistä.

Oasi on kyllä äärettömän mukava kenkä. Ja suorituskyky ei kyllä juurikaan mukavuudesta huolimatta kärsi. Kenkä on lestiltään kyllä huomattavasti kapeampi kun esimerkiksi sportivat tai scarpat. Pehmeyden ansiosta se ei kyllä haittaa vaikka oma jalka olisikin hieman keskivertoa leveämpi. Tuntumaltaan kenkä on myös varsin hyvä. Ja varsinkin sisällä toimii hyvin. Ulkona smearaus onnistuu hyvin pehmeyden ansiosta. Pikkulistat taipuvat myös mainiosti. Silloin pitää vaan muistaa käyttää jalkojen lihaksia eikä luottaa, että kenkä omalla jäykkyydellä pitää huolen siitä että listoilla pysytään. Tuntumaltaan voitanee verrata Oasia sportivan Pythoniin, ei ehkä kumminkaan ihan yhtä pehmeä. Eli pythonin kannattajille varsin oivallinen vaihtoehto. Minulle selvä voittaja huomattavasti paremmin istuvan kantapään ansiosta.

Kantapää on jokseenkin kapea ja tulee yllättävän ylös kantapään yli akillesjänteen päälle tai tuntumaan. Joitakin se saattaa häiritä. Itse koen sen vain positiivisena. Kantapää nimittäin sen ansiosta pysyy kiinni jalassa kuin jesarilla teipattuna. Eikä kyllä takuuvarmasti lähde irti niissä kaikkein haastavammissakaan huukeissa. Mielestäni jopa huukkikenkien aatelistoa. Huukeissakin on todella hyvä tuntuma.

Kantapään kapeutta verrattuna Instinct Vs:ään.

Kantapään kapeutta verrattuna Instinct Vs:ään.

Yleisesti voi sanoa, että kengät ovat slipperit ja tuntuma on sen mukainen. Jalka tekee enemmän töitä kuin kenkä. Eksyin jopa kerran kiipeämään helppoa sporttia ja kenkä toimi siinäkin moitteetta. Ei käynyt missään vaiheessa epämukavaksi tai jalat väsyneet kengät pehmeyden takia liiaksi.

Nettikeskusteluissa on arvosteltu Oasin tarrakiinnitystä. Kyllähän se vähän heppoiselta vaikutti kun ensimmäistä kertaa veti kengät jalkaan. Ja kiristämistäkin piti vähän harjoitella. Mutta tarrat hoitavat kyllä asiansa varsin hyvin ja ovat säädettävissä todella hyvin juuri omaan jalkaan istuvaksi. Ei valittamista silläkään saralla. Sitäpaitsi kengässä on sellainen jännä sukka jalkapöydän päällä joka halaa kivasti jalkaa. Se tuo lisämukavuutta kun kiristää melko ohuet tarrahihnat ja sen pitäisi kait ehkäistä jotenkin jalan hikoilua. Mulla kyllä hikoilee jalat sisällä kiivetessä kengässä kuin kengässä. On halaavaa sukkaa tai ei.

Instinct vs ja Oasi

Instinct vs ja Oasi

Pari kuukautta kenkää käyttäneenä voin sanoa ettei Oasi tule venymään liiaksi. Venyminen on varsin minimaalista. Kannattaa siis ottaa kerralla oikea koko eikä odotella milloin Oasi antaa hieman periksi. Tuntuma on säilynyt eikä ole oikeastaan mitään valittamista. Mukava suorityskykyinen kenkä. Tällä kertaa saatan jopa oikeasti ostaa seuraaviksi kengiksi samanlaiset.

Koosta sen verran, että Oasit ovat minulla kokoa 38. Ehkä voisin vetää vielä puoli numeroa pienemmätkin jalkaan jonkun supertiukan projektin takia mutten kyllä oikein näe sille tarvetta kumminkaan. 5.10 Arrowheadia ja Blackwingiä olen käyttänyt kokoa 40. Dragonia kokoa 41. La Sportivan Solution tiukkana koko 38. Scarpan Instinct Vs:t ovat kokoa 38,5 ja ne ovat kans aika tiukat.

Edelliset kenkäni olivat varsin suorituskykyiset muttei läheskään näin mukavat. Se mitä itse pitää kenkiä ostaessa tärkeänä on makukysymys. En ole huomannut, että olisi jäänyt joku reitti kiipeämättä sen takia että on mukavammat kengät jalassa. Vaihtelen välillä Scarpaankin jos joku reitti ei luonnistu mutta harvoin tulos on parempi kuin Oasillakaan.

Varsinkin sisällä kiivetessä on kiva vetää mukavat kengät jalkaan kun tietää ettei tarvitse kärvistellä ja kävellä hassua kanakävelyä kun kengät sattuu. Suosittelen Oasia varauksetta kaikille kapeasta keskileveän jalan omaavalle kipuilijalle.

To pata or not to pata

Loistavat, maagiset toppausvideot saavat kivasti jatkoa äskettäiseltä Hurissalon reissulta. Tällä kertaa videosta vaastaa BoulderSaimaan Tuomo. En tiedä muistinko kiittää spottaamisesta ja muusta kannustuksesta. Kiitos, että Harrin kanssa spottasitte enkä tippuessani vääntänyt selkää tai häntäluuta mutkalle. Hieno päivä vaikkei päivän tavoite toteutunutkaan. Tai no iItseasiassa päätavoite oli viettää mukava päivä hyvässä seurassa ja se toteutui hienosti

Nyt spoilaan videon mutta jotenkin huvittavaa, että kiipeilylliset muuvit tehdään ja kruxi ohitetaan (pienillä) lihaksilla mutta pää on se millä reitit topataan. Noh, iso lihashan sekin on. Pakko alkaa sitäkin pikkuhiljaa reenaamaan. Ja mikäs siihen parempaa harjoitusta kun vaikeat toppaukset riittävällä määrällä pädejä ja spottaajia. Tomin hänkki jäi taas odottamaan seuraavaa Hurissalon reissua. Onneksi se ei sieltä ole minnekään katoamassa.

 

Booty

Nokkelimmat varmaan tunnistivat edellisen postauksen reitiksi Bootyn. Booty on tuntunut aikaisempina vuosina melkolailla mahdottomalta. Tänä vuonna ei niinkään. Toisaalta jos reitti olisi aikaisemmin tuntunut helpommalta, niin se olisi jo ehkä kiivetty.

Tänä vuonna reitti taipui toisen session toisella yrityksellä. Oma kruksi on aikaisempina vuosina ollut vasemman käden sloupperille meno. Muuvin ensimmäinen onnistunut suoritus vaati Antonin ystävällisesti näyttämän mallin kuinka sloupperille mennään staattisesti. Kiitti Anton. Olet vahva sälli. Enkä edes tätä vuotta aikaisemmin ole päässyt kuin kerran siihen lipalle jossa mätsätään. Itse lähetys tuntui jotenkin menevän smoothisti ja palaset loksahtivat kohdalleen. Näköjään talviharjoittelu kannattaa.

Ehkei ne kauden tavoitteet nyt kumminkaan ole vielä ihan paketissa vaikka näennäisesti tavoitegreidi saavutettiinkin. Tämä oli hyvä välietappi ja nykykunnon tarkistus heti kauden alkuun. Uudet haasteet (lue: vaikeammat reitit) odottavat. Alkuperäinen tavoite oli saavuttaa (itselleni) maaginen greidi ennen 30 ikävuotta. Siitä valitettavasti reilu kuukausi myöhästyttiin.

Video toimii hyvänä muistutuksena meille kaikille, että kannattaa vielä jaksaa vähän puristaa vaikka kruksin ohi on kiivettykin, ja olisi enää vitosen toppaus edessä. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin.