Kiipeilyvuosi 2015

Nyt on taas yksi vuosi paketissa. Tai oikeastaan on ollut jo pari kuukautta. Blogin päivittäminen on ollut vähän hitaanlaista viime aikoina. Tutkiskelin hieman harjoituspäiväkirjaani viime vuodelta ja kiipeilyni on vuoden aikana ollut aika vähäistä. Numeroina vuosi 2015 meni seuraavasti: ulkona kiipesin 27 päivänä ja sisällä 45. Kiipeilypäiviä yhteensä 72. Muutama lähetys. Monta reittiä jäi lähettämättä. Yksi murtunut ranne. Yksi kipeä tenniskyynärpää.

Ranne alkaa olla nyt aikalailla ok. Suuremmaksi ongelmaksi on muodostunut toiseen käteen muodostunut kivulias tenniskyynärpää joka haittaa tehokkaasti harjoittelua. Ja itseasiassa nyt kun olen hieman varonut oikean käden tenniskyynärpäätä, niin huomaan myös vasempaan kyynärpäähän saman vaivan hiipineen. Epämiellyttävä kierre. Ensimmäisiä kertoja kun kävin kiipeämässä kipsin pois ottamisen jälkeen täytyi todeta, että kaikki voima vasemmasta kädestä oli hävinnyt. Samoin kiipeilytuntuma yleisesti.

Talvikauden tavoitteena oli alunperin treenata itseni siihen kuntoon kun olin ennen onnettomuutta. Realistisempi tavoite olisi varmaan yrittää päästä siihen kuntoon syksyksi. Sen verran kaukana tavoiteltu kunto  tuntuu vielä olevan. Pitää yrittää edetä rauhassa ettei tulisi muita vaivoja.

Taisin olla kiipeämättä melkein kolme ja puoli kuukautta murtuman vuoksi. Niin pitkää taukoa en muista pitäneeni siiten kiipeilyn aloituksen. Kahdeksan tai yhdeksän vuoden aikana olen ehkä pisimmillään ollut 2,5 viikkoa kiipeämättä. Hassua. Tavallaan tuntui ehkä jopa hieman vapauuttavalta kun ei ollut ”pakko” lähteä kiipeämään. Ei tarvinnut perheellisenä sumplia aikatauluja. Tai kytätä säätä. Tai muuten vaan olla kokoajan menossa. Oli aikaa vain olla ja keskittyä yhdessä olemiseen ja muiden asioiden hoitamiseen.

Tosin huomasin (ja vaimo myös) ettei se murtunut ranne välttämättä ole ihan hirveän kätevä juttu jos pitää nostella ja hoivata alle vuoden ikäisiä kaksosia ja kolmevuotiasta pikkuneitiä. Ja muutenkin se kyllä hankaloittaa elämää huomattavasti. Täytyy kumminkin olla tyytyväinen ettei käynyt huonommin. Monta vuotta on tullut kipeiltyä ilman minkäälaisia onnettomuuksia. Toki on muutama venähtänyt nilkka ja kipeä sormen nivel ollut. Ja lukuiset kiviihottumat sekalaisissa paikoissa. Mutta nyt olisi oikeasti voinut käydä hyvin huonosti. Ensi kerralla otan spottaajan mukaan kun samaiselle probleemalle menen mistä tipuin.

Mutta hei, yritetään vielä hetki nauttia sisäkiipeilystä sillä ulkokausihan on oikeasti ihan nurkan takana. Osa on jo ulkokauden päässyt avaamaan etelämmässä. Jospa ne lumet täältäkin kohta sulavat. img_8362.jpg

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s