Kotiseinällä

Viimeaikoina harjoittelu on painottunut omaan varastoon muiden kiireiden takia. Hyvä, että tuli seinä sinne rakennettua. Muuten vähenisivät harjoituskerrat melkein puoleen. Ja mukavaahan se kiipeäminen sielläkin on kunhan saa vain ensin motivoitua itsensä  varastoon harjoittelemaan.

Kevään lähetyskelit taitaa jäädä omalta osaltani tänä vuonna nopeasti suoritettaviin täsmäiskuihin. Yritän sillä välin pitää kuntoa yllä kotiseinällä. Toivottavasti niitä kelejä on pian tulossa. Ei malttaisi odottaa.

Kiipeilyvuosi 2014

Taas on yksi vuosi paketissa. Mitähän vuodesta 2014 jäi käteen? Omalla kohdallani viime vuonna oli paljon tapahtumia. Välillä treenattiin enemmän (tammikuussa 22 treenipäivää) ja välillä vähemmän (joukukuussa vain 5). Tuli muutama lähetys ja paljon jäi lähettämättä. Rakensin kotiseinänkin. Sisällä kiipesin 75 kertaa ja ulkona 33, yhteensä kiipeilypäiviä siis 108. Eli noin kahdesti viikossa. Ei kuulosta paljolta mutta jotain kumminkin. Muuta treenaamista tuli tehtyä 19 kertaa vuoden aikana.

Kaksospoikien syntymä loppuvuodesta parivuotiaan esikoistytyön seuraksi on myös pitänyt jokseenkin kiireisenä. Luulen, että kotiseinä tulee (toivottavasti) tulevaisuudessa kovaan käyttöön. Otteita tosin pitää hommata vähän lisää kun lämmittelykahvat puuttuvat kokonaan.

Syksyn lähetyskelit menivät osaltani ohi muiden kiireiden takia. Tässä kumminkin yksi lähetys joka tallentui nauhalle. Kiitti Ilarille tsempistä. Hyvää ja kiipeilyrikasta vuotta 2015 kaikille.

Got bitten by a bear

Auts.

Auts.

Käväisin tänään mielenkiinnosta Paddingtonilla kun en ole siellä aikaisemmin käynyt. Hieno linja. Vaikea hyppy. Ja vielä vaikeampi svingin pito hypyn jälkeen. Hypyn jälkeen kiipeily jo vähän helpottuu mutta kyllä senkin voi vielä sössiä jos ei pidä pakettia kasassa ja corea tiukalla.

Tuntuu siltä, että jos haluaa kiivetä vaikeampia reittejä ja nostaa omaa tasoa, niin niitä reittejä pitää vaan rohkeasti lähteä kokeilemaan. Riippumatta siitä kuinka kaukaiselta tietyn reitin greidi nyt sattuisikaan tuntumaan. Jospa tämä olisi yksi niistä tulevaisuuden tasonnostoprojekteista?

Hyppy. Vaikea on. Varsinkin svingin pitäminen.

Hyppy. Vaikea on. Varsinkin svingin pitäminen.

Yläosaa tapailemassa.

Yläosaa tapailemassa.

Alkusyksyn nautiskelua

Kesä on mennyt vilinällä ohi. Kiipeilyllisesti ei oikein ole mitään kerrottavaa ollut. Helteitä olen ollut paossa kiipeilemällä lähinnä sisällä. Mielummin olen säästellyt nahkojani ja maksimoinut moovien määrän. Ulkona olisin repinyt sormien ihon tunnissa pilalle.

Alkusyksyn ensimmäistä viileää päivää vietin Anssin kanssa 28.7:lla. Tuli kiivettyä paljon. Ja mankkailtuakin paljon. Ehkei se ollutkaan niin viileä päivä sittenkään. Mutta viileämpi kun mihin ollaan totuttu viimeaikoina. Ensimmäinen pysähdys oli Orudis -kivellä. Kiven nimireitti on jostain syystä jäänyt itseltäni kiipeämättä. Nyt oli mukava keli nautiskella se toppiin asti. Mankkaillen joka välissä, tottakai. Sen jälkeen retroflash 1701 -reittiin, jossa on mukavat lukoteltavat alkumuuvit ja jännähkö toppaus. Näistä kahdesta betavideo.

Kiipeily jatkui vielä nautiskellen Harmonia assiksesta ja Kuhanjulmasta. Kumpaakaan en tosin päässyt ihan toppiin asti muttei sillä niin väliä. Mukavaa oli.

Erityismaininta Anssille hyvästä spotista ja vikkelästä (paljas)jalkapelistä 1701:llä.

Huhu

Edellinen postaukseni Huhusta oli melkein kaksi vuotta sitten. Se löytyypi täältä. Huhua tuli joskus hakattua paljonkin jonka seurauksena oikean jalan kantapää turposi tennispallon kokoiseksi jatkuvasta huukkaamisesta. Sitä seuraava talvikausi tulikin sitten kiivettyä sen johdosta liian isoilla kengillä. Toisin sanoen on mukavaa saada tämäkin tarina päärökseen.

Tämä oli siitä harvinainen sessio, että me molemmat, minä sekä Elias, saimme reitin kiivettyä eri betoilla ja vielä päivän viimeisillä yrityksillä. Varsinainen lähetysjuna siis. Joskus ilmeisesti pieni hakkuuttaminen kannattaa. En kumminkaan meinaa tavaksi ottaa.

Yritin myös hieman harjoitella lähettämiseen vaadittavaa taktiikkaa. Pidin itselleni ehkä epätyypillsen pitkiä taukoja ja hioin betan kuntoon ennen varsinaisia yrityksiä. Tuomolle tiedoksi, että harjoittelin tällä kertaa jopa toppauksen reitin puolesta välistä asti. Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, niin monesti en malta. Yleensä kokeilen pari kertaa eri muuveja ja alan sitten jauhamaan reittiä alusta asti. Hyvää reeniähän se tavallaan on mutta toppauksia tulee kyllä sillä taktiikalla vähän harvemmin.

Keskityin myös siihen että kokoajan olin ns lähetysmielialalla. Jokaisen yrityksen pyrin tekemään täysillä. Ja mielessä kävin kokoajan läpi sekvenssiä ekasta muuvista aina toppaamiseen asti. Uskon sillä olleen merkitystä.

Huhusta vielä sen verran, että greidiinsä nähden se tuntuu melkoisen kovalta. Omien tuntemuksieni mukaan 7B olisi lähempänä totuutta. Pidempien ei ehkä tarvitsisi kurotella niin paljon. Tai vahvempien. Hieno probleema joka tapauksessa. Kolme tähteä.

Pidemmittä puheitta videoon. Yksi reitti, kaksi betaa ja kaksi lähetystä. Kiitos Eliakselle tsempistä.