Superstylin’

Viime vuonna kävin kerran ihmettelemässä Superstylin’iä Keljonkankaalla. Muuta en reissusta oikein muista kuin, että onpa vaikea reitti ja etten tule ainakaan muutamaan seuraavaan vuoteen sitä kiipeämään. Mukavaa todistaa itsensä vääräksi.

Kävin tänä vuonna tutkimassa reittiä neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Ilarin ja Konstan kanssa. Konsta sillä kertaa itse asiassa lähettikin reitin hienosti ja vailla epäröinnin hiventäkään. Onnea vaan Konstalle skumppaoikeuksista! Toisella kertaa kävin itsekseni hiomassa sekvenssiä ja kokeilemassa kaikkia muuveja. Kaikki muuvit menivätkin yllättäen ja olo oli lähes yhtä hyvä kuin että olisin topannut reitin. Kolmannella kerralla kelin piti olla mahtava, mutta toisin kävi. Aamupäivästä alkoi satelemaan ja kun yhdeltä pääsin kivelle niin piti kuivata kaikki otteet ennen ja jälkeen jokaisen yrityksen. Siitäkin huolimatta sain taisteltua itseni reitin viimeiselle otteelle noin viidennellätoista yrityksellä. Tai melkein. Oikean käden superkahva jäi ehkä 5cm päähän kun ei vaan jaksanut. Olin kuitenkin tyytyväinen. Reitti tuntui todellakin olevan menossa.

Viimeisellä kerralla kävin Anssin kanssa. Taas Anssi. Anssissa on taikaa. Anssi tuntuu olevan aina mukana, kun tulee lähetyksiä. No, joka tapauksessa, lämmittelin reitillä muuveja tehden ja pikku levon jälkeen annoin ensimmäisen kunnon yrityksen. Tuntui hyvältä kiivetä ja sekvenssi oli nakutettu selkärankaan. Muuvi toisensa jälkeen napsahti kohdalleen kunnes oli taas viimeisen aika. Päällimmäinen tunne oli että EI HEL*ETTI KUN OON PUMPISSA! Eikä se muuvi mennytkään. Lähempänä oli kun edellisellä kerralla, mutta kuitenkin vielä 2cm päässä.

Tällä välin huomasin vasemman jalan Scarpani jalkaanvetolenkin olevan melko lailla rispaantunut. Se ilmeisesti jää koko ajan hookin alle, mistä johtuu jalan lipsuminen. Teipillä kaikki korjaantuu. Seuraavaan yritykseen teippasin vetolenkin nilkkaani kiinni, jottei se mene enää haittaamaan kiven ja vibramin välistä kitkaa. Ei muuta kuin kiveen kiinni. Toisessa jalan nostossa huomasin teipin repsottavan irti ja lenkin olevan jälleen valloillaan. Ajattelin, että pirskutti antaa mennä vaan, kun eka muuvikin meni niin kivasti. Ja niin meni seuraavakin. Ja sitä seuraava. Ja loppujen lopuksi hups, topissa oltiin!

Mukavaa huomata että vuoden aikana on jotain tehnyt oikein, vaikkei olekaan ehtinyt harjoittella aivan edellisvuoden tahtiin. Kiitos Anssi tsempistä. Ja lähde ensi kerralla kans mukaan muusaksi.

Videoa on tulossa. Sillä välin saatte videosta stillin katseltavaksi. Still 1muoks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s