Kuolemanpelossa

Pelko on jännä asia. Se saa toimimaan aivan järjettömällä tavalla ja hermoilemaan mikäli kiipeily tapahtuu hieman korkeammalla. Ja vaikka korkeuksissa tapahtuvat muuvit eivät olisikaan sen reitin vaikeimpia. Kädet tärisee ja hikoilee. Jalat hakevat jalitsuja joita ei ole. Tai on muttei peloltaan niitä näe. Pelko saa aikaan myös sen että toppimuuveja tehdessä takaraivoon hiipii ajatus selälleen alas kivikkoon tippuminen spottaajan käsien lävitse. Päässä saisi kumminkin siinä vaiheessa pyöriä vaan muutama tuleva helpohko muuvi ja yläkautta reitiltä pelastautuminen.

Pelko on myös hieno reitti kymppikivellä Jyväskylässä. Napakka alku ja kivaa kruisailua loppuun. Ylhäällä tosin tekee mieli tehdä huolellisesti viimeiset muuvit kun jalkojen alla on jo vähän ilmaa ja päässä liikkuu edellämainittuja ajatuksia. Hieno boulderi jota en vielä viime vuonna uskonut ikinä kiipeäväni. Tänään sen kiipesin. Ja onnistumisen tunne itsensä ja oman pelon ylittämisestä oli mahtava! En vähään aikaan muista olleeni yhtä iloinen ja yhtä helpottunut kiven päällä istuessani.

Kamerakin oli mukana ja otin pari videopätkääkin. Yritys jolla reitin lopulta kiipesin oli kumminkin päivän viimeisiä enkä uskonut, että sitä enää jäljellä olevilla voimilla uskallan topata. Eli en saanut sitä nauhalle. Jostain syystä ei kumminkaan hirveästi harmita🙂 Lohdutukseksi kuvakaappaus videopätkästä.

Kuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s