Huhuilemassa näreikössä

Kävin torstaina pikaisesti Huhulla Muuramessa. Lähestyminen oli muuttunut entistä huonommaksi. Nykyisin siellä on tehty harvennus-, siistimis- tai mitälie hakkuita. Tämä taas tarkoittaa sitä, että puut on kaadettu ristiin rastiin ja kulkeminen on erittäin hankalaa. Varsinkin kahden pädin, ison repun ja kamerakaluston kanssa. Olin siis liikkeellä yksin.

Eikä se kiipeilykään oikein sujunut. Viime syksynä olin saanut kaikki muuvit tehtyä ja linkitettyäkin reitin jo kahteen sekvenssiin. Olin toiveikas vaikka lämpötila oli helteen puolella. Olin toiveikas vielä silloinkin kun pääsin kiven juurelle ja harjailin otteita.

Toiveet karisivat heti ensimmäisellä yrityksellä. Raskaalta tuntui. Todella raskaalta. Ei ollut kitkaa. Ei tuntunut olevan voimaakaan.

Pitää mennä takaisin vasta sitten kun lämpötilat ovat maltillisemmat. Kesäkiipeilyssä suurin ongelma meinaa itselläni olla käsien järjetön hikoilu. Lyhyilläkin reiteillä pitäisi melkein olla mankkapussi mukana jos haaveilee toppaamisesta.

Kaiken kukkuraksi tipuin alkumuuvien yrkkäilystä jotenkin hassussa asennossa pädille joka veti selän välittömästi aivan jumiin. Seuraavana päivänä perillisen kanniskelukin tuntui hieman tuskaiselta tippumisen seurauksena.

Videosta kaappaamani kuva kertoo oikeastaan enemmän kuin koko artikkeli. Jälkikanettina mainittakoon, että Huhu on kyllä äärimmäisen kiehtova reitti. Joku päivä sen selätän. Tällä(kin) kertaa kävi toisinpäin.

2 thoughts on “Huhuilemassa näreikössä

  1. Päivitysilmoitus: Huhu | Kiipeilypäiväkirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s